Verse 1Illan Tullen Näen Kotioven Olevan Jälleen RaollaanJa Mä Kuljen Halki Huoneen, Taulut On Vaihtaneet PaikkojaanSiitä Tiedän, Sä Oot Täällä, Tullut Mulle Jotain KertomaanMutten Sua Kuule, Enkä Näe, Mitä Nämä Jäljet Tarkoittaa?Varhain Aamun Valo Hiipii Mua Kohti Pitkin LattiaaOletko Siinä, Taas Täällä, Tullut Mua KatsomaanValo Taittuu Niin Että Tuntuu, Et Voisin Melkein KoskettaaMut Hetki Hiipuu Ja Käsi Painuu Ja Osuu Vaan Lattian PintaanChorusKuljin Miltei Tämän Maailman Läpi Ilman Että Kukaan NäkiMiten Sisälläni Pimeys Aina VaeltaaMut Sä Katsoit Kerran Avaruuteen, Tähden Viereen SalaisuuteenEi Se Pimeyttä Ollutkaan Vaan Valoa Ilman TodistajaaVerse 2Huomaan Jälleen Auki Jääneen Oven, Vaikka Avaimen PiilotanJoka Ilta Arvailen, Mitä Tulit Tänne Asti SanomaanEn Kuule Muuta Kuin Hiljaisuutta, Sekö Sinua Pelottaa?Hei, Mä Lupaan, Ettei Kukaan Täällä Voi Sua SatuttaaKauan Sitten Tunsin Lapsen, Joka Tеki Kartan Muurahaisten PoluistaHän Näki Saman Linnunradan Siinä Kartalla Kuin YötaivaallaMuistan Kirkkaat Tähdet, Jotka Asuvat Vielä Kaukana Silmiеn TakanaHaluan Löytää Sut Ja Halata, Jos Tahdot Viimeinkin PuhuaChorusKuljin Miltei Tämän Maailman Läpi Ilman Että Kukaan NäkiMiten Sisälläni Pimeys Aina VaeltaaMut Sä Katsoit Kerran Avaruuteen, Tähden Viereen SalaisuuteenEi Se Pimeyttä Ollutkaan Vaan Valoa Ilman TodistajaaChorusKotitalon Ikkunoissa Laudat, Terassin Kaide On HaurasAvaan Oven Saranat Ja Valo Osuu LattiaanSiinä Sä Oot Ollut Aina, Olohuoneen Maton ReunallaPiirrät Karttaan Polut, Joilla Löydän Sua Katsomaan
